MUISTOISSA

Otto 2005-2015

2005 marraskuussa ensi lumi toi sinut elämäämme. Kukaan ei tiedä mistä ja miten, mutta jokin sinut tänne johdatti. Huomasimme tassun jälkesi tuoreessa lumessa ja pian näimme vilahduksia sinusta.. Olit pelokas, nälissäsi, kylmissäsi ja niin yksin pienenä koirana isossa maailmassa. Parin päivän jälkeen voitimme luottamuksesi. Päästit ja tullit lähelle, luotit. Sait ruokaa, turvaa, unta ja rakkautta. Kyselimme mistä tulit – et kertonut, kukaan ei sinua kaivannut. Meille olit ihme, joka tipahti taivaasta. Olit kuin kaivattu lapsi, meistä tuli perhe. Elit ja olit meidän kanssa.. kotona, töissä, lenkillä, uimassa, metsässä, autossa, mökillä, matkoilla.. Matkalle osui paljon iloa, onnea, leikkiä, huolenpitoa ja rakkautta, myös surua ja huolta. Kaikesta yhdessä selvisimme. Me autoimme sinua, sinä autoit meitä. Olit ”ykkönen”, kun pärjäsimme kanssasi – uskalsimme ottaa meidän laumaamme ja perheeseemme lisää jäseniä. Mitä luultavammin Hepokuuselaa ei olisi olemassa, jos et olisi tullut luoksemme.

Huolehdit aina, että kaikki ovat turvassa ja järjestyksessä. Niin viisas, kohtelias ja rakastava. Ystävän hengen pelastaja <3 Rakastit tuoretta lunta, kuraisia ojia, kirkasta tähtitaivasta, metsää, saunan lämpöä, laiturilta veteen hyppäämistä, ystävien kanssa kirmaamista, oravien jahtaamista, autoilua, naamani perusteellista pesemistä, kainalossa oloa, kodin vartioimista, hernekeittoa. Kun tapasit tutun, olit niin iloinen, että häntäsi heilutti sinuakin. Osasit myös itkeä jälleennäkemisen riemusta. Riemun hetkinä juoksit niin kovaa, että takapuoli vain viisti maata. Osasit avata ovet ja varastaa taitavasti ulottuville unohtuneet leivän kannikat. Esipesit huolellisesti laatikkokulhot ja lautaset. Silkkiäkin pehmeämpi turkki ja viisaat silmät. Elämä kuljetti meitä, vuodet vierivät. Elämän kolhut alkoivat tuntua. Pikkuhiljaa muutuit. Tutut piirteesi hälvenivät. Yritimme auttaa ja ymmärtää. Näimme hämmennyksesi, kipusi, surusi. Tuli aika kaikkein vaikeimman – luovuttaa sinut mukaan tuulen, hyvästit sanoa. Viimeisenä aamunasi kerroin syvimmän sydämen kiitoksen, kuinka rakastan – pesit hellästi kasvoni, nuolit kyyneleeni, kuin sanoen –kiitos. Ikävä on iso, paikkasi on kovin tyhjä. Muistoissa ja sydämessä olet aina, Rakas Otto. <3

Nestori 2013-2017

Nestorilla oli iso ja tärkeä rooli Hepokuuselassa. Se kuoriutui meillä 2013 ja siitä kasvoi komea tyrnävänäläis-brahma sukuinen kukko. Nestori kaitsi uskollisesti omia kanarouviaan ja herrasmiehenä etsi rouville herkkuja pitkin pihamaita samalla johtaen kanojen siivousyksikköä ansiokkaasti, hyvin tuloksin. Kaikille kiltti, niin komea ja kaunis lauluäänikin, johon oli ilo herätä kesä aamuisin. Sait elää oikeaa onnellista kukon elämää koko elämäsi.
Nyt on Hepokuuselan piha ja talli ilman tätä suurta persoonaa. Ikävä jäi varmasti monelle ja seuraajilla on kyllä isot saappaat täytettävänä. Meheviä matomaita Nestorille sinne toiselle puolen!

Kerttu 2005-2018

Kerttu muutti Hepokuuselaan vuoden 2009 alussa yhdessä Mauri- pukin kanssa. Kerttu oli todellinen äiti hahmo, jota myös lypsimme kesäisin ja 2011 Kerttu ja Taavi saivat myös yhteisen kilin Kukan, joka asustaa edelleen Hepokuuselassa.

Kerttu rakasti istuskella puun juurella, märehtiä ja nautiskella elämästä. Kerttu oli niin rakastava, lämmin ja viisas kuttu, että sen seurassa monet kerrat unohtui ihmisten kireydet ja kiireet. Kerttu sai elää Hepokuuselassa onnellisen elämän vanhaksi kuttu-mummoksi asti ja elää yhä monen sydämessä ja muistoissa.

Taavi 2010-2019

Taavi muutti Hepokuuselaan 2010 keväällä vain parin kuukauden ikäisenä pienenä pukin alkuna. Taavi oli alusta asti luonteeltaan tosi reipas, toimelias ja sosiaalinen. Nuorena jaloissa tuntui olevan vieterit ja saatiin nähdä monet komeat loikat niin aitojen yli, kuin autojen katolle ja joskus jopa heinäladon katolle.

Joskus Taavi innostui lähtemään myös hevosten mukaan maastoretkille, mutta ehdoton ykkös juttu Taaville oli  erilaisten temppujen harjoittelu ja esittäminen ja se osasikin taitavasti mm. erilaisten esteiden ylitykset, pystyyn nousemiset ja päivää sanomiset. Aina kun asiakkaita tuli tallin pihaan, Taavi ilmestyi oitis paikalle ja halusi esittää upeat temppunsa aina kaikille kävijöille.

Taavi touhuili kaikessa Hepokuuselan elämässä tiiviisti mukana ihan viimeiseen kevääseensä asti, kunnes sen jalat kipeytyivät ja liikkuminen kävi niin vaikeaksi, että jouduimme sanomaan Taaville hyvästit ennen Hepokuuselan muuttoa heinäkuussa 2019. Taavi eläköön ihan parhaana pukkina muistoissamme.