MUISTOISSA

 

Otto 2005-2015

2005 marraskuussa ensi lumi toi sinut elämäämme. Kukaan ei tiedä mistä ja miten, mutta jokin sinut tänne johdatti. Huomasimme tassun jälkesi tuoreessa lumessa ja pian näimme vilahduksia sinusta.. Olit pelokas, nälissäsi, kylmissäsi ja niin yksin pienenä koirana isossa maailmassa. Parin päivän jälkeen voitimme luottamuksesi. Päästit ja tullit lähelle, luotit. Sait ruokaa, turvaa, unta ja rakkautta. Kyselimme mistä tulit – et kertonut, kukaan ei sinua kaivannut. Meille olit ihme, joka tipahti taivaasta. Olit kuin kaivattu lapsi, meistä tuli perhe. Elit ja olit meidän kanssa.. kotona, töissä, lenkillä, uimassa, metsässä, autossa, mökillä, matkoilla.. Matkalle osui paljon iloa, onnea, leikkiä, huolenpitoa ja rakkautta, myös surua ja huolta. Kaikesta yhdessä selvisimme. Me autoimme sinua, sinä autoit meitä. Olit ”ykkönen”, kun pärjäsimme kanssasi – uskalsimme ottaa meidän laumaamme ja perheeseemme lisää jäseniä. Mitä luultavammin Hepokuuselaa ei olisi olemassa, jos et olisi tullut luoksemme.

Huolehdit aina, että kaikki ovat turvassa ja järjestyksessä. Niin viisas, kohtelias ja rakastava. Ystävän hengen pelastaja <3 Rakastit tuoretta lunta, kuraisia ojia, kirkasta tähtitaivasta, metsää, saunan lämpöä, laiturilta veteen hyppäämistä, ystävien kanssa kirmaamista, oravien jahtaamista, autoilua, naamani perusteellista pesemistä, kainalossa oloa, kodin vartioimista, hernekeittoa. Kun tapasit tutun, olit niin iloinen, että häntäsi heilutti sinuakin. Osasit myös itkeä jälleennäkemisen riemusta. Riemun hetkinä juoksit niin kovaa, että takapuoli vain viisti maata. Osasit avata ovet ja varastaa taitavasti ulottuville unohtuneet leivän kannikat. Esipesit huolellisesti laatikkokulhot ja lautaset. Silkkiäkin pehmeämpi turkki ja viisaat silmät. Elämä kuljetti meitä, vuodet vierivät. Elämän kolhut alkoivat tuntua. Pikkuhiljaa muutuit. Tutut piirteesi hälvenivät. Yritimme auttaa ja ymmärtää. Näimme hämmennyksesi, kipusi, surusi. Tuli aika kaikkein vaikeimman – luovuttaa sinut mukaan tuulen, hyvästit sanoa. Viimeisenä aamunasi kerroin syvimmän sydämen kiitoksen, kuinka rakastan – pesit hellästi kasvoni, nuolit kyyneleeni, kuin sanoen –kiitos. Ikävä on iso, paikkasi on kovin tyhjä. Muistoissa ja sydämessä olet aina, Rakas Otto. <3

 

Nestori 2013-2017

Nestorilla oli iso ja tärkeä rooli Hepokuuselassa. Se kuoriutui meillä 2013 ja siitä kasvoi komea tyrnävänäläis-brahma sukuinen kukko. Nestori kaitsi uskollisesti omia kanarouviaan ja herrasmiehenä etsi rouville herkkuja pitkin pihamaita samalla johtaen kanojen siivousyksikköä ansiokkaasti, hyvin tuloksin. Kaikille kiltti, niin komea ja kaunis lauluäänikin, johon oli ilo herätä kesä aamuisin. Sait elää oikeaa onnellista kukon elämää koko elämäsi.
Nyt on Hepokuuselan piha ja talli ilman tätä suurta persoonaa. Ikävä jäi varmasti monelle ja seuraajilla on kyllä isot saappaat täytettävänä. Meheviä matomaita Nestorille sinne toiselle puolen!